No ku minä vaan haistelisin |
Kyllä on välillä palkitsevaa tää koiratouhu. Sitä herää lauantaina kukonlaulun aikaan ja ajaa kaks tuntia treeneihin, on muka itse olevinaan niin hyvällä tsempillä liikkeellä. Ottaa koiran autosta radalle, ja apina totee, että ei muuten kiinnosta sinä tai sun treenit tai namit tai lelut. Tämä tieetysti samalla viikolla äärimmäisen hyvin menneiden toko-treenien kanssa. Ei oo helppoo, koskaan ei tiedä mitä saa, kun ton kanssa liikkeelle lähtee.
Oli syyskuun alku ja oltiin siis Kellokoskella kasvattajan järjestämällä rally-tokon jatkokurssilla. Huonojen treenien jälkeen jää helposti maansa myynyt olo. Niin tälläkin kertaa, siitä huolimatta, että ohjeilla ja naminvaihdolla toinen kierros menikin erittäin hyvin (ja näissä kuvissa taitaakin näkyä enemmän niitä hyviä hetkiä). Nooooh, pyssyypä nöyränä... ja onneksi tätä lukevista joku muukin taitaa tietää, mistä puhun. :)
Idiootti ja riemuidiootti. (En kyllä tiedä, miksi sanovat, että koira ja omistaja alkavat muistuttaa toisiaan...) |
Neljä päivää näiden treenien jälkeen koira aloittikin ensimmäiset juoksunsa, mikä saattoi ehkä hieman selittää holtitonta nenäheikkeilyä. Sitä myöten myös tämä kurssi jäi meiltä vain tämän yhden kerran mittaiseksi. Totesin, että pidetään nyt kolmen viikon tauko kaikesta treenaamisesta, kun kerran kiinnostus siihen oli lähinnä sattuman luokkaa.
On niin ittensä näkönen, että selkeesti passikuva-ainesta! |
Jutun kuvat Terhi Lehto, kuvankäsittely Janne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki käynnistäsi!