Löysimme taannoin niityn, jonka läheisyydessä harvoin, jos koskaan, tulee muita koiria tai ihmisiä vastaan. Merri, Astra ja Inda kävivät väsyttämässä itsensä niityllä, samalla kun me ihmiset etupäässä paistateltiin päivää ja juoruttiin. On se aina väliin niin rankkaa tämä koiraihmisen elo.
 |
| Penskojen riemua. |
 |
| Huh, tuli kuuma! |
 |
| Astra piehtaroi heinikossa ja pennut kurmoottaa. |
Aurinkoisella niityllä riehuessa tuli sen verran lämmin, että Merri keksi viilennyskeinon...
 |
| Riemuidiootti rapaojassa. Kyllä, se sama pösilö, joka kiertää lätäköt asfaltilla, ettei tassut kastu... |
Ja koska me ihmisetkin olimme kerrassaan väsyttäneet itsemme aurinkoisella niityllä maleksimisessa ja koirien sekoilulle nauraessa, palkitsimme tietysti itsemme tämän rankan urheilusuorituksen jälkeen viereisen
Niihaman majan antimilla. Ei muuta kuin koirat kiinni pihapöytään ja kokista ja tuoretta korvapuustia nassuun. Pöljemminkin voisi ihminen kevätpäivää viettää! (Riikkis, tässä olis teille yksi kesäretkikohde!)
 |
| Astra. |
 |
| Inda. |
 |
| Merri. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki käynnistäsi!