Yksinoloa

Erään kerran, nyt jo hyvän aikaa sitten, kykin työpäivän jälkeen rappukäytävässä ja yritin malttaa olla kurkkimatta postiluukusta omaan asuntooni. Meneillään oli muuan ensimmäisistä yksinoloharjoituksista.

No, kurkin sieltä postiluukusta joka tapauksessa. Asunnosta ei kuulunut pihahdustakaan, ja tunsin oloni ehkä vähän kukkahattutädiksi. Kykin rapussa kuutisen minuuttia ja palasin takaisin sisälle. Merri ei reagoinut mitenkään, olihan se jäänyt nukkumaanmenopuuhiin lähtiessäni.

Selvä, uusi yritys heti perään. Menin ulos viemään roskia, ja sama juttu - vaikka koira lähtiessäni oli ollut suurinpiirtein puoliksi tajuissaan, ei sitä kiinnostanut vähääkään sisään-ulos ramppaavan emännän sekoilut.
Toisena päivänä Janne teki kauppareissun lähikauppaan. Ei mitään. Tämähän menee sangen hyvin, ajateltiin.

Näitä kokeiluja tehdessä Merrille oli rajattu asunnosta käyttöön koirahuone, keittiö ja eteinen, eli makuuhuoneen ovi oli suljettu ja olohuone rajattu pois käytöstä kompostiverkosta tehdyllä aitaviritelmällä. Aiemmin Jannen tehdessä koirahuoneeseensulkemisharjoituksia oli käynyt selväksi, ettei eläin arvostanut yhteen huoneen telkeämistä sitten pätkääkään: Janne oli kotona ja koira teljetty koeluontoisesti koirahuoneeseen. Portiksi oli viritetty oviaukkoon pingotettu kompostikehikonpätkä, josta Merri tuli yksinkertaisesti läpi! Otti vauhtia ja juoksi päin - antoihan se tietysti periksi.

Päivänä eräänä sitten lähdimme saunavuorolle taloyhtiön kellariin. Merrin tila rajattiin pelkkään koirahuoneeseen. Koiraportin puutteessa eteen viritettiin entisiin takakaiutintelineisiin kiinnitetty kompostiverkon pätkä. Tätä viritelmää se ei ainakaan saisi kaadettua! Jätimme television päälle pitämään vähän elämää asunnossa.

Selvisimme saunaan ja sieltä ulos noin puolessa tunnissa, mutta jo rappuun astuessamme kantautui neljä kerrosta alemmas kaamea meteli. Merkkarihan se siellä ilmoitti mielipiteensä yksin jätöstä ja/tai huoneeseen telkeämisestä. Sisään päästyämme koira haukkui ja ulisi suorastaan hysteerisesti! Ilmiselvästi se ei kerrassaan pidä yhteen huoneeseen telkeämisestä. Onko ongelma siinä, ettei se koirahuoneesta näe ovelle? Oliko tv:n päälle jättö ahdistavaa, koska koira kuulee ihmisääniä, muttei näe ketään? Vai oliko yksinolo ahdistavaa vai eikö se ollut? Tälläkin kertaa koira kumminkin jätettiin yksin väsyneenä ja nukkumaanmenopuuhiin.

Soittakaa Animalia!

Sittemmin yksinolossa on menty sekä taakse-, että eteenpäin, mutta niistä ensi kerralla.