Tokat treffit: Merri 6 viikkoa.

Pennut oli kuusiviikkoisia, kun saimme ystävältäni auton lainaan ja ajelimme kohti Kellokoskea tapaamaan pikku kusiaisia uudestaan. Tokkopa oli ovesta sisään päästy, kun seitsemät pienet nappisilmät kiljui syliin ja huomioo ja pusui ja naskalihampaat kiskoi iloissaan hameenhelmoja. Kyllä, tosi fiksu tyttö lähtee riemunkirjavassa liehuhelmaisessa Desigualissa ja sukkahousuissa moikkaamaan koiranpentuja... Tähän pitää vähän totutella hei!

Melkolailla samaan aikaan paikalle saapuivat myös Riikkis, Pasi ja nuori herra Vinski, jotka olivat tulleet hakemaan Polkkaa takaisin kotiin. Pennut näyttävät tutustuneen aika moneen lapseen jo kasvattajan luona, ei huono juttu ollenkaan. Myös Vinski-herra herätti koirissa suurta kiinnostusta!

Pikku-Merri

Tosiaan, enpä tainnut koiran nimestä vielä mainitakaan. Kuten ehkä arvasitte, Merri tulee Tolkienin Merri -hobitilta. (Joka on kyllä miespuoleinen, mutta eikai se ole niin justiinsa...). Mitä kautta muodostui sitten blogin nimi: Keski-Maan Merri on Meriadok Rankkibuk, ja meidän Merri -koiran blogista noin puolen sekunnin miettimisen jälkeen tuli Merri-a-dog. Saa lausua vaikka suomalaisittain! ;)

Ensitapaaminen

Palatessamme elokuussa viikon helteiseltä lomareissulta Roomasta hyytävän kylmään Suomeen suuntasimme Kellokoskelle Kennel Feanor'siin tapaamaan 4, 5-viikoisia rhodesiankoira Polkan (Malozi Lalamika) pentuja. Tätä punapantaista mötkälettä Päivi oli suunnitellut meille.

Voiko olla söpömpää! Pikku kakkiainen vaikutti hieman rauhallisemmalta ja hiljaisemmalta kuin seitsenpäisen pentueen vilkkaimmat kaverit. Siitä "rauhallisuudesta" ei kyllä sittemmin pennun kotiuduttua ole nähty jälkeäkään...

Pentueen emä Polkka on itselleni tuttu kolmen vuoden takaa, ja avomiehelle Jannelle heti siitä hetkestä, kun "sijoitusvanhempi" Riikkis vei Poksmonin ensimmäistä kertaa töihin lähes neljä vuotta sitten. Mieheni ja pentumme emän omistaja ovat siis entisiä työkavereita. Polkka ja asuinkumppanimäykyt Maissi ja Papu ovatkin tuttuja vieraita Tampereella "kaupunkilomailemassa". Emän luonne ja metkut oli siis hyvinkin tuttuja etukäteen.

Juuri siksi, tai siitä huolimatta, paha sanoo, mutta Polkan tulevan pennun adoptoimisesta omaksi koiraksemme on enemmän tai vähemmän tosissaan puhuttu Polkkaan tutustumisesta lähtien.  Ei se silti ollut kuin viimeksi viime talvena, kun hylkäsin ajatuksen omasta koirasta. Että ei kai nyt kukaan järkevä ihminen lähde sellaiseen sirkukseen. Mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, mikä lienee lähinnä osoitus mainitun luonteenlaadun puutteesta. ;)